Poikani kuuluu jalkapallojoukkueeseen. Joukkueen juniorit myyvät aina marraskuussa ja joulukuussa joulukalentereita, jotka samalla toimivat arpoina. Pojille annettiin tällä kertaa 15 kalenteria per nuppi ja tarkoituksena oli sitten lähteä myymään kalentereita tutuille ja tuntemattomille.

Kuinka ollakaan, niin minun poikani ei mennyt myymään yhtään kalenteria. Hän on vähän arka eikä hänestä tuntunut mukavalta kaupitella kalentereita missään. Yritin sanoa, että riittää kun menee kaupan pihalle seisomaan pikkuveljen kanssa kalenterit kädessä, niin varmaan saa niitä myytyä aika helposti. Mutta ei!

Mieheni sitten ajatteli, että tietysti me voimme kannatuksen vuoksi ostaa itsellemme kaikki 15 kalenteria, niin pojan ei tarvitse mennä väkisin myymään kalentereita minnekään. Ja toisaalta, koska kalenterit ovat arpoja, niin mahdollisuus voittaa jotakin on sitä suurempi mitä enemmän arpoja meillä on.

Sitten mieheni rupesi miettimään arpapalkintoja. Jos voitamme 3 kaupan lahjakorttia, niin on arvat maksettu. Mutta tietysti kun meillä on 15 arpaa, niin voimme voittaa pesukoneen tai polkupyörän tai tallentavan digiboksin tai taulu-tv:n tai... tai tietysti monta arvokasta palkintoa! Mitä enemmän hän mietti sitä, sitä enemmän ajatus tuntui houkuttavalta ja niin hän suunnittelikin jo, mitä hän tekisi milläkin voitolla ja minne huoneeseen hän mitäkin laitetta laittaisi.

Hetken päästä hän lopetti haaveilunsa ja otti Raamatun käteen. Hän avasi kirjan ihan summissa ja rupesikin nauramaan, että ”hei kuunnelkaa tätä”. Niin hän siteerasi paikan, joka oli heti osunut silmään Raamatun sivun yläkulmasta:

Sinulla ei ole tässä osaa eikä arpaa, sillä sinä et ole vilpitön Jumalan edessä. Käänny siis tästä pahuudestasi ja rukoile Herraa! Kenties hän antaa ajatuksesi anteeksi. Apt 8:21-22

Näin Jumala puhui suoraan suhtautumisestaan arpoihin! Ja kuka sanoo, ettei Jumala puhuisi sanansa kautta!

No, kannatuksen vuoksi ostettiin kuitenkin pari joulukalenteria jo pelkästään siitä syystä, ettei pojan tarvinnut mennä myymään niitä minnekään ja olisi edes jotakin tilitettävää seuralle. Katsottavaksi jää, että tuleeko niistä sitten mitään voittoja. Voitot eivät kuitenkaan enää ole se pääasia vaan jos sattumalta voitetaan jotakin, niin se on sitten silkkaa sattumaa – tai siunaukseksi…