Kävin kaupassa ja siellä oli jälleen sellainen ”osallistu ja voita” – kilpailu. Pääpalkintona pölynimuri!

Olen yhden kerran voittanut keittokirjan tällaisessa kilpailussa eli en ole kyllä oikein onnekas. Pitää ottaa huomioon, että olen kuitenkin täyttänyt aika monta lappua kaupoissa elämäni aikana ja jos sen tulos on yksi ainoa keittokirja, niin ei ole oikein hääviä.

No kuitenkin – täytin lapun omalla nimelläni, pojan nimellä sekä mieheni nimellä. Ja kun täytin niitä lappuja, rukoilin hiljaa mielessäni: ”Voi Jumala, sinä näet minun pölynimurini, miten surkeassa kunnossa se on. Se ihan oikeasti ei enää jaksa imuroida mitään. Ja näet kanssa meidän rahatilanteemme. Meillä ei todellakaan ole varaa ostaa uutta pölynimuria. Anna minun, Jumala, voittaa tämä imuri! Minä todella tarvitsen uuden imurin!”

Tämän ruinauksen jälkeen olikin laput täytetty ja jatkoin matkaa ruokapuolelle tekemään ostoksia. Hetki myöhemmin olinkin unohtanut koko kilpailun. Kuka nyt muistaa mitä lappuja on kaupassa täyttänyt? En minä ainakaan!

Meni muutama viikko, niin puhelimeni soi. ”Kaupasta, päivää! Minulla on ilo ilmoittaa, että olet voittanut kilpailussa.” Minä tuuletin, että jeee!!! Nainen vähän nauroi ja kysyi: ”Etkö halua tietää mitä olet voittanut?” Minä vastasin: ”Tiedän jo! Olen voittanut imurin! Enkö olekin?”  Nainen oli ihmeissään: ”Miten voit sen tietää?” Minä selitin, miten minun vanha imurini jo oli teipattu ja korjattu, ja veteli viimeisiään. Ja miten olin rukoillut uutta imuria kun täytin lapun. Kerroin, että meillä on Jumala, joka näkee meidän tarpeemme ja osaa niitä täyttää, mitä ihmeellisimmillä tavoilla! Kuten järjestää uuden imurin kaupassa täytetyn lapun avulla! Kaupan nainen ei voinut kun todeta, että näin se taitaa olla.

Tämä on pieni todistus siitä miten Jumalan tiet ovat ihmeelliset ja Hänen kätensä ei ole lyhyt auttamaan. Hän kuulee meidän kaikki rukouksemme  - Hän täyttää meidän tarpeemme. Joskus saan kuitenkin olla kiitollinen siitäkin, että vaikka Hän kuulee kaikki rukoukseni, niin onneksi Hän ei vastaa niihin kaikkiin! Koska pakko myöntää, että joskus ovat rukoukseni niin onnettoman itsekeskeiset tai lyhytnäköiset, etten näe muuta kuin tarpeeni / halauksiani, jotka ovat just nenäni edessä. En näe sitä parempaa mitä Jumalalla onkin varattuna minulle kukkulan toisella puolella. Hänellä onkin siellä varattuna minulle jotakin, joka tekee minun ruohostani paljon vihreämpää!