Seisoin pankkiautomaatilla. Olin hetki sitten maksanut pakolliset laskut ja osa laskuista oli edelleenkin maksamatta. Niukkaa oli joka kuukausi, sillä meidän tulot perustuivat  työttömyyspäivärahaan sekä äitiysrahaan, mutta tämä kuukausi näytti olevan normaalia tiukempi. 

Kun katselin saldoa siitä mitä oli jäljellä tilillä totesin, että loput laskuista sai jäädä toistaiseksi maksamatta. Samalla ajattelin mielessäni, että kun noin vähän rahaa jäi elämiseen kuukaudeksi, niin tämä perhe ei kyllä pärjää, jollei Jumala auta meitä rahalla tai ruoalla.

Kun tulin kotiin, mieheni sanoi heti ovella, että eräs nainen oli soittanut hänelle ja pyytänyt meitä viemään kassillisen ruokaa miehelle, joka asui samassa kaupunginosassa kuin missä me asuimme. Miehellä ei ollut nimittäin yhtään ruokaa kotona eikä rahaa millä ruokaa hankkia.

Tämä osui heti arkaan paikkaan. Siinä minä olin seissyt pankkiautomaatilla ja mielessäni valittanut Jumalalle, että kyllä Hänen pitäisi nyt meitä auttaa -  kun meillä kuitenkin oli sekä jääkaapissa että pakastimessa ruokaa ja sen lisäksi vielä vähän rahaa tilillä. Vaikka meillä oli vaikeaa, niin kuitenkin siellä oli niitä, joilla oli asiat vielä huonommin kuin meillä – niitä, joita me pystyimme auttamaan.

En sanonut miehelleni yhtään siitä, mitä olin ajatellut pankkiautomaatilla vaan avasin pakastimen ja rupesin hiljaa täyttämään muovikassia ruoilla. Otin leipää, makkaraa sekä jääkaapista maitoa ja jotakin muuta mitä löysin. Sen jälkeen mieheni lähti viemään eväät miehelle. Kun mieheni tuli takaisin kotiin, hän sanoi, että kyllä oli hyvä että vietiin niitä ruokia, sillä siellä ei todellakaan ollut mitään syötävää koko asunnossa.

Tästä tapahtumasta meni pari viikkoa kun eräs lihamestari soitti meille. Hän kysyi, että onko meillä tarvetta ja käyttöä lihalle, jossa oli viimeinen myyntipäivä. Hetki sen jälkeen mies ajoi meidän pihalle ja jätti meille laatikollisen lihoja! Minä sain täyttää sen pakastimen, josta minä oli jakanut leipää, monella kilolla lihaa! Uskon, että jos minä en olisi jakanut leipää eteenpäin tarvitseville, en olisi varmaankaan saanut täyttää pakastintani lihoilla!

Jumala joskus koettelee – oletko valmis luopumaan jostakin, jotta Hän voisi täyttää sitä tyhjäksi mennyttä tilaa jollakin paljon paremmalla!  Miten Hän voi antaa sinulle ja minulle mitään parempaa, jos me emme tee tilaa niille – jos me emme luovu jostakin? Jos me pidämme kiinni kynsin ja hampain vihasta, katkeruudesta, anteeksiantamattomuudesta, niin miten me voimme vastaanottaa sitä rauhaa ja rakkautta mitä Hän tahtoo meille antaa?

Miten me voimme saada lihaa, jollemme luovu leivästä? Ja miten leipäihme voi tapahtua, jollet ensiksi murra leipäsi ja jaa sitä eteenpäin?