Posti oli tullut perjantaina sen jälkeen kun poika oli jo lähtenyt ohjaajaksi varhaisnuortenleirille. Kirjekuori oli korkeakoulusta ja ajattelin, että mitä kirjettä sieltä voisi tulla lukiopojalle. Laitoin kirjeen ikkunalaudalle odottamaan pojan paluuta.

Poikani oli ohjaajana varkkileirillä. Hän on usein ennenkin ollut mukana ja on aina kokenut sen tosi antoisana. Hän on saanut olla mukana auttamassa ja kuitenkin saanut olla kavereiden kanssa yhdessä leireillä. Ikinä hän ei ole sanonut katuvansa mukanaoloa vaan päinvastoin tuntuu siltä, että leirit ovat aina päättyneet liian aikaisin.

Poika oli illalla istunut ja miettinyt miten mukavaa oli taas olla leirillä. Toki se vaati aina työpanosta ja aikaa, mutta kuitenkin se oli mukavaa. Tuli sellainen pieni ajatus, että voi että, kun tästä vielä maksettaisiin jonkinlaista korvausta. Mutta toisaalta ihan ok näinkin.

Kun poika saapui kotiin vaihdettiin kuulumisia ja siinä samassa sanottiin, että hänelle oli tullut kirje. Kun hän avasi sen, niin hänelle levisi iso hymy kasvoille ja hän sanoi, että kyllä Jumala on sitten huumorintajuinen.

Mieheni kysyi, että miten niin!

Poika kertoi, että he olivat lukiosta päin käyneet tutustumassa korkeakouluun ja siellä oli ollut pullo täynnä herneitä ja kilpailu, jossa se joka arvasi lähinnä montako hernettä pullossa on, voittaa jonkun palkinnon. Hän oli kaverinsa kanssa arvanneet jotakin ja täyttäneet arvontaliput. Nyt oli kirje tullut korkeakoulusta, että poika oli arvannut kaiken lähinnä herneitten määrää. Palkkiona hän oli voittanut 50 € lahjakortin! Ja sitten hän kertoi miten hänellä leirillä oli tullut ajatus siitä, että miten mahtavaa olisi kun ohjaajatyöstä myös saisi jonkinlaisen korvauksen. Ja kun hän tulee kotiin, hänelle on ilmaantunut 50 €!

Hän, joka tuntee jokaisen hiuskarvammekin, Hän kuulee jokaisen huokauksemme ja ajatuksemmekin. Eikö Hän voisi käyttää jopa pulloa herneitä täynnä, silloin kun Hän haluaa pitää meistä huolta. Ja Jumala, jos joku, on huumoria täynnä! Onhan Hän luonut meitäkin – ja siihen vasta huumoria on tarvittukin!